Mikä on sulan sinkin sisältämän lyijyn vaikutus kuumasinkitykseen? Miksi lyijyä käytetään vuorauksena galvanointiastioiden pohjassa?

Lyijyllä (Pb) on kuutiokidehila, ulkonäkö harmaa, atomipaino 207,21, sulamispiste 327 astetta ja kiehumispiste 1540 astetta. Sillä on rajoitettu merkitys galvanoidussa pinnoitteessa kuumasinkityksen aikana, ja sen pitoisuus ei mielellään saa ylittää 0,3 % (vastaa lyijypitoisuutta Zn-luokan 4 sinkissä), koska sillä on suurempi sähköinen potentiaali yhdistettynä sinkkiin, vähentäen siten galvanoidun kerroksen korroosionkestävyyttä. Kun lyijypitoisuus ylittää 0,5 %, se ei ainoastaan ​​pahenna korroosion haitallisia vaikutuksia, vaan myös saa galvanoidun kerroksen näyttämään himmeältä ja elottomalta. Testit ovat osoittaneet, että lyijyä on vain puhtaan sinkkikerroksen faasissa, eikä sitä ole rauta-sinkkiseoskerroksessa. Siksi lyijyllä sinkin seosainekomponenttina ei ole merkittävää vaikutusta rauta-sinkkireaktioon. Jotkut tehtaat sijoittavat lyijyä galvanointiastioihin, joiden pohjan paksuus on jopa 10-30 senttimetriä. Tarkoituksena on estää sinkkikuonan laskeutuminen ja tarttuminen teräspohjaan lämmön vaikutuksesta sekä helpottaa sinkkikuonan poistumista kuorimisen aikana lyijyn alhaisesta jähmettymislämpötilasta johtuen. Jotkut tehtaat ovat kuitenkin lopettaneet lyijyn käytön useista syistä. Ensinnäkin lyijyä ei voida ottaa tehokkaasti talteen, mikä lisää kustannuksia. Toiseksi suurin osa galvanointiastioista käyttää nyt sivulämmitysmenetelmiä. Sinkitysastian sivuseinien yläosassa vaihtuu huomattava määrä lämpöä, jolloin pohjan lämpötila laskee huomattavasti, jolloin kattilan pohjan suojaaminen on tarpeetonta. Kolmanneksi lyijyhöyrypäästöt aiheuttavat tietyn riskin käyttäjille ja saastuttavat ympäristöä.